Johtajuus elämän varrella ja yhteiskunnallinen moraali

 

Kulttuurihistorian ensisijaisuus taiteeseen verrattuna on taidekriittisyyttä ja abstraktiuden hyväksyntää. Luut ja lihakset ihmisen fysiologiassa tekevät vastakkaisesta mielikuvasta todennäköisen teoreettisen näkökulman inhimillisen kehityksen tehtäviin yltämiseen ja uuteen taiteeseen täysin purjein soljumiseen. Inhimillinen kehitys tarkastelee maailman tilaa laajasta aikaperspektiivistä, mikä tekee siitä aina ajankohtaisen aiheen.

Kulttuurihistoria ei ainoastaan peilaa taiteen kehitystä vaan ohjaa myös moraalisten käsitysten muodostumista yhteiskunnassa. Johtajuus elämän eri vaiheissa vaatii kykyä tunnistaa historian antamat opit ja soveltaa niitä nykyhetken eettisiin haasteisiin. On sanottu, että "ken historiaa ei tunne, on tuomittu toistamaan sitä" – tämä viisaus muistuttaa meitä siitä, kuinka syvällinen ymmärrys menneestä voi ohjata vastuullista päätöksentekoa nykyhetkessä.

Vapauden saaminen jonkin keskustelunaiheen tai abstraktion käsittelyyn tunteeseen perustuen on pukeutumisen kulttuurihistoriaa ihonmyötäisyyden perinteen ymmärtäen, jonka historiaan limittyminen on myös lisäksi ihmisen ikäkehitystä maailmanhistoriallisesti merkittävästi sekä moraalifilosofisen yhteiskuntaa kehittävästi. Yhteiskunnallisen kehityksen parhaan ymmärtäminen on aina historiassa hyödyntänyt visiota iän perspektiiveistä sekä yhteiskunnallisella moraalilla kilpailemista.

Miten kilpailua tuolloin käydään, on edun saamista kovin henkilökohtaisin perustein ja yhteiskunnallista edistystä vanhoillisemman elämäntavan tuntevalla tavalla kilpailuna. Epämukavuus esiintymisen ennakoinnissa on kulttuurinen ja tosiaikainen heräte tutkia kaikkea ihmisten keskinäistä yhteistyön mahdollisuutta ensi sijassa yhdessä kehityksestä päättämään kykenemistä varten. Tunteet ovat huomioita ihmisen iän merkityksestä taiteen opastuksessa ja moraaliasioiden osallisuuden tieto-, taito- sekä voimapunnintoja.

Osallisuutta voidaan tietenkin merkityksellistää ja johtajuutta painottaa jotenkin julkisena mainintana tai henkilökohtaisesti asiallisena kohteliaisuutena. Mihin kehitykseen nämä nimenomaiset painotukset sekä korostukset inhimillisessä kehityksessä johtavat, on myös vastuullisuuden tuntemista ihmisten keskinäisten suhteidensa kehitystyössä. Yhteiskunnallisen moraalin synty ja edistys ovat kohteliaisuuden asia ja kielellinen kehitystapahtuma syvemmässä, yhteisöllisemmässä sekä yhteiskunnallisemmassa kehityksessään ihmisten keskuudessa maailmassa.

Lisäksi on huomionarvoista, että johtajuuden ja moraalin kehitys eivät tapahdu tyhjiössä, vaan ne rakentuvat vuorovaikutuksessa yksilöiden ja yhteisöjen välillä. Jokainen sukupolvi tulkitsee ja uudistaa näitä arvoja omien kokemustensa ja aikakautensa haasteiden pohjalta. Näin ollen inhimillisen kehityksen polku on jatkuvaa, yhteistä oppimista, jossa menneisyyden opetukset ja nykyhetken vaatimukset punoutuvat yhteen tulevaisuuden rakentamiseksi.

Johtajuus vaatii pureutumaan kaikkiin ihmisten keskinäisiin velvoitteisiin ja johtajuuden sääntöjen alaisiin oikeussuhteisiin joka suhteessa moraalisesti ja säädetyn lainsäädännön mukaisesti. Yhteiskunnallinen moraali on enemmän kuin koskaan menestyksen mahdollisuuksia, tietoa ihmisyyden kaikenlaisesta todellisesta ja ajankohtaisesta kehityksestä ja viestinnän loisteliaaksi ikääntyessä mukautumista elämän tapahtumissa.

Yhteiskuntamoraalin hyvän kehityksen vaatimuksen täyttäminen ei ole enää johtajuuden tai asiallisesti johtajuuksien asia, vaan olisi keksittävä keinot vapautua moraalipuheista, kannattaa myös liberaalia ihmisarvoa ja lisätä viestintää tavoittamaan kaikki ikäryhmät yhteiskunnallisessa merkityksessä sekä globaalissa inhimillisessä vuorovaikutuksessa. Viestinnän johtajuus tarkoittaa moraalisten suhteiden tarkkaa arviointia tosiasioihin perustuen.

Kun yhteiskunnallinen moraali sisällytetään lainsäädäntöön, jota tulee noudattaa, valvonnan johtajuus kohtaa uudet säännöt sekä moraalin johtajuuden haasteet. Ajassa mennään vääjäämättä eteenpäin ja tulevaisuus on monimutkaisissa moraalikysymyksissä aika tuntematon. Lisävalaistuksen saaminen on jokaisen ihmisen harteilla velvoitteena ihmiskuntaan kuulumisesta. Uusilla asioilla täytyy myös olla elämän menestyksen päämääränsä ja inhimillinen jakautumansa alkuperäisten elämänsä menestyksen mahdollisuuksien pariin.

Tunne, jonka joku toisessa ihmisessä herättää, on lopultakin yhteistä tietoa. Ajan hengessä mukana oleminen on tärkein asia. Abstraktiuteen turvautuminen on luontainen ajanviete ihmisellä. Enemmän ymmärtämisen voi ajatella esiintymisen varmisteluna kaukaa viisaasti ja ihmiselämän näytelmällisyytenä jo uskonnollisuuden ja filosofisviitteellisyyden jatkuvan ihmisen mielessään tarkentamisen vuoksi. Kieli, joka on mystisesti syntyjään yhteistä, on uskonnon kieli maailmassa. Filosofia on oppineisuutta maailman parhaaksi aina ajattelijansa ja viiteryhmänsä ajattelun tarkoituksin kielellisesti sekä tavoin.

Ihmisen psyykkinen ja fyysinen voima tarvitsee aikansa käytännön elämäntilanteissa kehittymiseen, jota harjoittein edistetään myös. Harjoittelu on ihmisyydelle merkittävä kysymys. Yhteiskunnallinen moraali ja johtajuus monissa johtaja-aseman ikäasteikoissa tai kokemusestetiikoissa kulttuurin yhteydessä on jo maailmassa luja pohja kaikellekin ihmisen luontaiselle kasvulle sekä tavoitteita ohjeistuksessa seuraavalle kehitykselle. Kaikesta nauttiminen elämän kysymyksessä ollen on johtajuuden hyöty ja yhteiskunnallisen moraalin ajankohtaan maailmassa verraten hyvä oppiminen.

Yksilönoikeuksia on yli ja ali kaikkien ajateltavissa ja määritettävissä olevien inhimillisen hyvän käytöksen normien. Tällöin tullaan tarkoin ajatellussa, säädellyssä ja johdetussa yhteiskunnassa ohjauksellisiin sekä valmennuksellisiin vaatimuksiin tilannekohtaisesti, opillisesti, ammatillisesti, tutkitusti ja julkisuusvoimaisesti. Edetään hyvään elämään ja sen mahdollistamaan elämän jatkuvasti kehittyvään julkisuuskuvaan tai suojattavaan yksityiselämän etuun muuhun nähden. Ihmissuhteet ja mahdollinen sosiaalinen elämä yhteisöille ja eri yksilöiden tutuimmalle persoonallisuudelle ovat perinteisen henkilöjohtamisen asioita. Yhteiskunnallinen moraali on ajateltava silläkin tavalla, että sen tarkoituksena on suojata yksilöä sosiaalisen elämän perusteettomuudelta henkilökohtaisesti.

Teema	Kuvaus
Yksilönoikeudet	Yli ja ali kaikkien ajateltavissa ja määritettävissä olevien inhimillisen hyvän käytöksen normien
Yhteiskunta	Tarkoin ajatellussa, säädellyssä ja johdetussa yhteiskunnassa ohjauksellisiin sekä valmennuksellisiin vaatimuksiin tilannekohtaisesti, opillisesti, ammatillisesti, tutkitusti ja julkisuusvoimaisesti
Hyvä elämä	Edetään hyvään elämään ja sen mahdollistamaan elämän jatkuvasti kehittyvään julkisuuskuvaan tai suojattavaan yksityiselämän etuun muuhun nähden
Ihmissuhteet ja sosiaalinen elämä	Yhteisöille ja eri yksilöiden tutuimmalle persoonallisuudelle ovat perinteisen henkilöjohtamisen asioita
Yhteiskunnallinen moraali	Sen tarkoituksena on suojata yksilöä sosiaalisen elämän perusteettomuudelta henkilökohtaisesti

Fürung im Laufe des Lebens und soziale Moral

Ledarskap genom livet och samhällsmoral

Leadership throughout life and social morality