Wolf and bear
It has been approved, the house that the blacksmith built for himself, and there are people from all over the village and municipality, they have toured the place. Knowledge, teaching and skillful storytelling, they have compared things and brought balance to people's affairs to everyone's mind.
They are wolves with a rotation. The wolf is just waiting for his skills to rust while sharpening steel or cleaning precious stones, as blacksmiths have known before.
The blacksmith's journey to the forge is in any case by evening, where he can show his strength, when the king of the forest, the bear, will certainly pay for nature at that moment, when somewhere the territory of human life does not look very good. Take it, or leave it, and straighten the hem of your coat.
The blacksmith now remembers that the rule is power if, with the strength of the village, a person's flag is made to fly as a sign of the territory, finally, the perception of the construction work becomes sensitive to the things of change. It is still necessary to make a sign of the educational work, which in time is counted as a great merit, "having the patience to be on the road to pay taxes and to the tasks of continuous learning with knowledge, teachings and narration" dressed in the best, not at any other time, not at any time, not for any reason in vain.
Courage is like that wheel that keeps turning, and he sees it turning into a tire again and again. Man is a model for nature to paint and for every place to listen to, so that neither the species nor nature will ever pay for the death of the individual.
Susi ja karhu
On hyväksytty, sepän itselleen rakentama talo, ja on väkeä kaikkialta kylältä ja kunnalta, he ovat paikkaa kierrelleet. Tieto, opetus ja taidoin kertomus, he ovat asioita vertailleet ja tasapainon ihmisten asioille jokaisen mieleen tuoneet.
Suden he ovat kiertelyllään mukanaan talon lähistölle vaatimuksineen luonnolta ainaisista asti vaatineet. Susi se odottaa vain, että taitonsa ruostuisi terästä hioessa tai jalokiveä puhdistaessa, sen ovat sepät ennenkin tienneet.
Ahjolle on sepän matka joka tapauksessa iltaan mennessä, jolla voimaansa voi hän näyttää, kun metsän kuningas, karhu varmasti sen hetken luonnon puolesta maksaa, jolloin jossain ihmiselämän reviiri ei kovin kunnon suunnin näy. Ota, tai jätä, ja suorista takin liepeet.
Muistissaan on nyt sepällä se, että sääntö on voimaa, jos kylän voimin saadaan ihmisen lippu liehumaan reviirin merkiksi, viimein rakennustyön havainnon muutoksen asioiksi herkiksi. Vielä on tehtävä sen kasvatustyön merkki, jonka ajassa suuressa on ansiokseen lukeva, “malttaa olla matkalla veronmaksuun sekä tiedoin, opetuksin ja kerronnan jatkuvan opin tehtäviin” parhaisiin pukeva, ei muulloin, ei milloinkaan, ei mistään syystä turhasta.
Rohkeus on kuin se pyörä jatkuvasti pyörivä, jonka renkaaksi muuttuvan hän aina ja vastakin näkee. Ihmisestä on luonnolle maalattavaksi ja jokaisen paikan kuunneltavaksi esikuvaksi, jottei maksa koskaan laji tai luonto yksilön omasta surmasta.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti