Ruotsin keskiaika
Iltahetki on määrätty, kukaan ei liian kauan tehtävissään ole viihtyvän tai tekevän. Seuraavat ovat aikamäärät yhdessä muistoineen säätty.
-‘Leo-Sven on esittävä ajatuksia’: “Huutaminen tai räyhääminen on ohitse menemistä, sen syvän elämän muiston hankauksia, vaihtoehdon valintaan puheenvuoron yrityksestä enemmän toivon avoimia uksia.”
Leo-Sven: “Miten pitkä matka on taivaaseen? Tahdon vain nöyrästi nyt tutustua, kielen harjoitukseen asti, mittariin henkisyyden, niin tutulla tavallaan tehtävineen, voimalliseen. Saadaan esittää vastauksia ja puheita. Oikea suosio on keskustelua ja vuoroinsa selvitteitä.”
Inge: “Voin tässä asias, esiintyä. Voinhan kuvauksellisuudessa mukana harkiten olla, ajast toiseen. Selventäkää puheenvuoroa jo, jotta se on tuttavaksi ainaiseksi hakiessa syytä hyväksyä.”
-“Epäilenpä, että ennen aikojaan on keskustelua kenenkään erikseen tai yhdessä jo peräti tarpeellisina olleista toimistaan. Yhtä pitkä on maallisen ihmeen matka ihmisen sanaan ja maailman tahtoa auttaviin tekoihin, kuin on ja iäti taival ihmisen omin voimin ihmeensä henkisyyden päättymiseen Jumalan lupauksin voimistaan.”
Inge: “Se on sitten päätetty, että ihmisen elämä on säädetty.”
Leo-Sven: “Haluan tässä täsmentää, että uskoa joka ihmisen täytyy, eikä asioita vain hämmentää. Ylösnoussut on ihmisen vapahtaja, kun koko maallisen ihmeen lävitse kävi, mutta ei murehtinut, kun jo oli Jumalan ihme hänelle seuraavaksi kerronnassa kovassa elämän lopun selvitysten sekä puheen opetusten tapahtuva pahaa kavahtava.”
-“Ottakaamme tämä tarina ja nimemme ottamisen harkinta nyt vakavain asiain harkinnan taa. Uskoamme vailla on myös taivas, eikä vain maa.”
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti