Taide

 Jos ei yksilöä, ei tunne ennen, kuin taidettaan eri mieltä olemisen paikkoineen näkee, nolottaa ja muita myös, mutta ei sitä tietoaan tunne. Eri mieltä ollaan vain, vaikka tieto on tuo tuolla ja tahtoa on noilla ratkaista tila tullen mennen. Sisällä majassa on rohtoa monta ja tietää saa teorian, vieden jokaisen eri menestyksen luo onnen. 

Eipä uskoisi, että aika, kunto ja ystävyys vapisee kyläin. On tie, talo, kuja, pihamaa, harjun viettävät maat, lähteelle käynti, liehuva tornin lippu varastonsa täyden vastaavin koirien haukuin kuin jatkuva tulvan vartioon ajallaan partioinnin käynti. On uutta, on kehittyvää ja valppaana toimijalla tietoa, taitoa ja kilpailun yhdistävää aikain työtä enemmän, kuin vain itselläni tuo saman historian muutoksen pelottavan näyn tie. 

Ahjo on muuttanut paikkaa. Ei se yksinään sitä tehnyt, vaan sopimus oli monen yhteinen, ei sen sanota enää, uudistetaan vain, taidetta osan ihmisistä näytellen; en ihmettelekään haikkaa. Taide on näky elämän. 

Mikä on toisen taide? Uupunut on moni ajatus kuin elo kotoisasti tuttu tiedustelu koiran. Uudistus toi sentään vieraan arvoisan, uutteran ja töissä pimeälle ast; purppuroi vain. Valalle minä en nyt joutaisi tiedostaan uudesta, vaan viisaus luonnon vahvuuden elon tilan turvaava on kaide. 

Pimeä on kohtapuolin kaik ympärilläin. Muistanko mä ne aallot kaukaisen meren, pilvet painavimmat musta taivaan, syöksevät sademyrskyn salamat, matkojen päässä tulivuorten savut, putoavat valon näyt tähdistön ja tapaturmat tai sairauden hädilläin? Aistit sen paljastavat, mikä on eläväin käytös ennen, aina ja silmiensä sitten aikain muistin harjoituksen tehden. 

Aamu toi uuden päivän kaikille ja kaikelle tietenkin, mutta ihmisen uudistus, niin tuntuu, on kovin hidas. Ei suunnitella taideta, kelpaahan se, mikä oli eilenkin. Ei mennä eteen työn muutoksen, unohtuu jo se, mikä oli syynä aina aivan jokaisen työn puutoksen. 

Taide on siellä täällä ja ihminen hyvällä miellä. Taivaalla asti meillä on kulttuuri jo päällä.