Luonnontaide opettaa oman osansa tehtävästään jatkuvaan tekemiseen

 

Luonnontaide ja Ihmisen Kehä – Ilmaisuvoiman Jatkuvuus Ajan Kuluessa

Ajatuksia luonnon ja ihmisen taiteen vuorovaikutuksesta ja merkityksestä

Johdanto

Luonnontaide, eli taide, jossa luonto on sekä väline että aihe, on ollut osa ihmiskulttuuria vuosituhansien ajan. Vaikka ihmiset muuttuvat ja kulttuurit kehittyvät, luonnontaiteen ilmaisuvoima säilyy ja kehittyy rinnakkain ihmisen kanssa. Suomalaisessa ajattelussa luonto ja ihminen muodostavat kehäluonteisen suhteen: ihminen on osa luontoa, ja luonnon kautta ihminen löytää myös itsensä. Tässä esseessä pohditaan, miten luonnontaide toimii kehänä ihmiselle, ja miten sen ilmaisuvoima pysyy ajassa voimakkaana.

Luonnontaiteen määritelmä ja juuret

Luonnontaide tarkoittaa taiteen tekemistä luonnonmateriaaleista ja luonnon ympäristössä. Se voi olla väliaikaista, kuten kivistä rakennettu kehä metsässä tai jäätyneeseen järveen piirretty kuvio, tai pysyvämpää, kuten maataideinstallaatio. Tärkeintä on, että luonto on sekä väline, näyttämö että inspiraation lähde. Suomalaisessa kulttuurissa luonnontaide liittyy syvästi vuodenkiertoon, esimerkiksi jää- ja lumiveistoksiin talvella sekä kukkien sidontaan kesällä.

Kehä ihmistä varten – vuorovaikutus ja kiertokulku

Luonnon ja ihmisen suhde on syklinen. Sanonta "luonto ympäröi meidät kuin kehä, mutta olemme samalla osa sen ydintä" kiteyttää ajatuksen, että luonnontaiteessa ihminen ei vain tarkastele luontoa ulkopuolelta, vaan on aktiivinen osa luontoympäristöä. Luonnontaiteen tekeminen voi olla meditatiivista – polku, jossa kulkija löytää rauhan ja yhteyden sekä itseensä että ulkoiseen maailmaan. Tällaisessa taiteessa ajantaju hälvenee, ja teokset voivat olla osa luonnon kiertokulkua: tuuli hajottaa lehväkruunun, sade huuhtoo hiekkakuvion pois.

Ilmaisuvoima ja ajan kuluminen

Luonnontaiteen ilmaisuvoima piilee sen hetkellisyydessä ja muutoksessa. Teosten elinkaari on rajallinen, mutta juuri tässä piilee niiden voima: ne muistuttavat ihmistä elämän ainutlaatuisuudesta ja jatkuvasta muutoksesta. Ajan kuluminen ei vähennä luonnontaiteen arvoa, vaan antaa sille lisää merkitystä. Esimerkiksi kevään ensimmäiset jääveistokset sulavat pois, mutta niiden jättämä muisto ja kokemus elävät tekijässä ja katsojassa – "vettä virtaa, muistot jäävät".

Luonnontaide ilmaisun ja yhteyden välineenä

Luonnontaide tarjoaa ihmiselle mahdollisuuden ilmaista itseään ilman sanoja. Kivistä ladotut kehät, risuista rakennetut portit ja lehdistä tehdyt mandalat ovat hiljaisia viestejä, jotka puhuttelevat jokaista omalla tavallaan. Ne voivat olla yksilöllisiä, mutta myös yhteisöllisiä – yhdessä tehty ympäristötaide yhdistää tekijät yhteiseen kokemukseen. Suomalainen sananlasku "hiljaisuus on kultaa" sopii hyvin luonnontaiteeseen: usein sen voima on juuri siinä, ettei se huuda, vaan hiljaisuudessa koskettaa syvästi.

Päätelmä

Luonnontaide toimii kehänä, joka ympäröi ihmistä ja antaa mahdollisuuden ilmaista itseään ajassa ja luonnon keskellä. Sen ilmaisuvoima ei himmene, vaikka aika kuluu – päinvastoin, luonto ja taide jatkavat vuoropuheluaan sukupolvesta toiseen, muistuttaen meitä yhteydestämme sekä ympäristöön että itseemme. Jokainen luonnon taideteos, olipa se suuri tai pieni, on osa tätä kehää, jossa ihmisyys ja luonto kohtaavat.