Parisuhdekehitys

 Voidaanko puhua solujakautumisen taidosta, on kysymys, joka ei ole ihmisen tavanomaisen ajattelunsa logiikkaa. Jos kuitenkin vähän saataisiin apua mielikuvituksesta niin painavaan tulevaa elämää vastaanottavaan sekä elämäntilanteisiin valmistavaan tehtävään kuin parisuhde olemassa olevana asiana tai parisuhdekehitykseen, on käänneltävä kivet asian ymmärryksen aikaansaamisen tieltä. Luonnossa ei haittaisi, vaikka asia kohdattaisiin vain monesti ja saataisiin tyydyttävä käsitys itselleen, mutta ihmisen sivilisaatio on kaikelta osin luonnonoloja pelkästään kehittyneempi elämän läsnäolo maailmassa. Ihminen on keskittänyt ajattelunsa ja tehtäviinsä kykenemisensä voimaa oppimiseen ja uuden opin luomiseen. Parisuhde tarkoittaa myös kateederille nousemista.

Voidaan oppimiseen keskittyneesti tarkastella maailmanmenon sekä elämän menestyksellä elämisen aiheita. Yhtäaikaisuus on kateederille johonkin esitykseen mukaan joutumista, kun muistetaan se, että kateederi on luennoitsijan tai opettajan pöytä korokkeella. Oppimalla huikeasti yhtäaikainen nouseminen kateederille ainakin oppijoiden omissa kuvitelmissaan on hämmentävän säännönmukainen ja aina hyvään päämäärään vievä oppitunnin oppimistapahtuma, jota oppiminen on ohjelmallisesti niin paljon, kuin opittavaa on. Parisuhdekehitys tiedetään ihmisten omista odotuksista elämältään ja hyväänkin elämänlaatuun tulevaisuudensuunnitelmiltaan kuulumisestaan, mutta entäpä opetus aiheesta sitten ja mitä se käytännön opetustyössä tai vaivihkaa oppikirjoissa on?

Yhtä aikaa parisuhteessa tai aviossa ollen esittäytyminen on jo yhtäaikaista kateederille astumista, jolla tarkoitetaan esimerkkiä, esitystä asiaankuuluvasti parisuhteen elämään liittyvistä tarkoituksista ja esikuvalta oppimista tai enemmän esikuvallisuuden oppimista tietenkin. Onko tarkoitukseen sopivaa jokin jaottelu sen mukaan, mitä tieto aiheesta kertoo ihmisen mielenlaadulle tai erityispiirteisyydelle? Ensinnäkin on hyvin selvää uuden ja enemmän oppimista palveleva parisuhdetietämyksen merkitys. Harkinnanvaraisempia aihepiirejä oppimisen raja-aitojakin luoden ovat usko ja sivistys.

Usko on esikuvakehitys. Uskonnollinen tosielämän tapahtuma on tämän sisäisen uskonnollisen kokemisen oppimista lujaan uskonkäsitykseen perustuen. Parisuhde ja usko yhdistyvät ihmisen toiveikkaassa mielessään. Uutta ja enemmän voidaan oppia elämästä yleensä uskonkäsityksin, tietenkin uskonnollisista elämänkatsomuksista päivänkulussa itsessään ja hyvän käytöksen tarpeellisesta taustatyöskentelystä hyvän elämän perusteiden olemassaoloin tai valmistavin tavoittein. Kaikessa tässä pitää osata luottaa suhteeseen uskontoon ajattelun yksinomaisena välineenä, jotta sielu voisi mahdollisimman hyvin hyvinä aikoina rajallisesti ja kohtuullisissa koettelemuksissa elämän varrella.

Kaikkea voimatta konstruoida[1] parisuhde kateedereilla on taas yhteisesti kehityksen oppiin korkealle nousemisena kulttuuri- tai taidehistoriallinen suhde lupauksien esilläoloin ja opetuksen poljennoin. Yleissivistyksellisesti on tasa-arvo ja yhdenvertaisuus. Monille ajattelun välineille ei ole estettä. Kateedereille on noustu erillään ja uutta opetusta luomaan kenenkään opettajanvastuuta tai -velvoitetta maksimoimatta. Kaartelu uskon ja sivistyksen rajamailla ei ole rakentavaa ajattelua.

 

---

[1] id est rakentaa tai tehdä osista

Entwicklung von Beziehungen