Opinkappalein menestytään maailmassa

 

Monipuolinen elämänmeno ja kommunikaatio, johon on tilaisuus liittyä ja jossa voi olla mukana, ovat yhdessä vaadittava hyvän elämän virike. Se ei kuitenkaan ole virheen mahdollisuutta vailla sellainenkaan oman elämänsä altistaminen toisten ihmisten tarkoituksilleen, olivatpa ne miten tahansa hyviä tarkoituksia äkkiä ja myötämielisyyttään asiaa ajatellen tahansa. Tarkoitusten ymmärtäminen ja käytännössä ajatuksin ja omin toimin kunkin ihmisen omalta osaltaan toteuttaminen ei ole vain helppoa, mikä kaikkien olisi täysin ja hyvällä inhimillisellä huolella ajateltava omaa osuuttaan elämän asioista kannattaakseen. Aina uudenlainen elämänmeno on kulttuurin elinehto.

Täysin kuvitteellinen kulttuurihistoriaan mukaan liittyminen on ihmisen aivojen ajattelun kapasiteetin mukaista aivan tarkoin. Sen jääminen jäljelle monin vuosin ja vuosikymmenin on inhimillisen elämän suuria ihmeitä, joita ei kuitenkaan kauan jaksa suurestikaan arvossaan pitää. On tietenkin kuviteltavissa mahdollisuuksia täydentää vielä lisää omaa mielikuvitustaan maailmasta, mutta jaksaako henkisesti niin tehdä? Paljon on tehtävä kumpaakin sekä ajateltava että tehtävin hyvävointisesti menestyttävä elämänsä kaikenlaisissa asioissaan hyvin. Kilpailu vähän epäterveesti on todella mahdollisuuksien joukossa kaiken aikaa siitä, että mielikuvitus on toiselle tosiasioita, todellista elämää ja oikeaa ihmisen menestystä elämänsä tehtävissään tärkeämpää vain ihmisen mahdollisuuksiaan aliarvioivasti ja tuntemisen tuskaa aikaansaavasti omin joinkin syin sellaiseen. Auttaminen on tällöin täysin eri asia kuin kaiken edistyksen tahdon, valmiuden ja inhimillisen tarkoituksen huomionsa kesken jättäminen mielivaltaa vain henkisesti ja kaiken elämänsä fyysisen voiman itsestään puristuksin noudattaen. Voitiinko tällaista henkilöä itseään auttaa unohtamaan mielivaltansa ja tekemään oikeita elämänsä asioita? Se oli työlästä ja erittäin vaikeaa, koska hän oli osansa valinnut, siihen henkisesti ja käytöksensä tempuin itsensä kulminoinut ja aika tahmeasti kohtalonaan tyytynyt ennen kaikkea koskaan lopettamatta aiettaan.

Kirjallisuus voi auttaa ainakin tunnistamaan eri tyylilajeja elämää aliarvioivasti ja ihmisen mielensisäisesti kuvitelmia täysin, unhoittaen tai aina entisestään täydentävästi toimittaessa ihmisinä. Lukijaa hämmästyttää se, miten arvosteleva ja yksityiskohtiin ihmisessä takertuva kerronnan laji kirjallisuudessa on erittäin mielenkiintoista ja kiinnostavaa, vaikka ihmistä kuvataan hyvin hyvää inhimillisen elämän tapaa suorastaan rikkovasti. Onko sitten siinä tapauksessa niin, että onkin löydetty kirjallisuudessa oikea ja lähes yksinomainen kerronnan laji yhdistämään ihmisiä heidän aivan inhimillisyytensä perusteella vain? Tyylin jatkuminen vuosia kirjallisuudenhistoriassa kertoo kulttuurien rajat ylittävyydestä ja ajattelevan ihmisen kiinnostuksesta kaikkea ihmisyyttä kohtaan, jos vain ymmärrystä on selityksin kaikelle olemassa kirjallisessa muodossaan. Arvostaako joku kirjallisuutta, mediatarinaa ja tyylien rikkomattomuutta ihmisen elämästä ja elämänsä tavoitteista tosiasioin kertovuudesta? Mikä mediatarina on todellinen, eikä se ole vain ihmisen todella asioihin paneutumisen kykenemättömyyttä?

Yhtä kaikki ihmistä on arvostettava sellaisena, kuin hän on ja näin on tehtävä maailmassa kaikkina aikoina tietenkin ilman poikkeuksia ja tästä syystä hyvän elämän eläminen ja tavoitteiden muodostaminen yhä uudelleen ja uudelleen omalle ihmisen kasvun sekä osaamisen kehityksensä uralle maailmassa on niin vastuullista ja kulttuurisestikin tieteellisellä täsmällisyydellä arvokasta. Ihmisen virheettömyys, sen kaipuu kaikkien mielissä ja sydämissä sekä elämän päämäärät tuntevasti kaiken luonnonelämän virheettömyyteen luottamuksen luominen sekä tiiviisti elämän kaikin vaadittavin siihen suhtautumisen parannuksin elinoloineen varmistaminen ovat enemmän kuin tavoitteita jokapäiväisessä elämässä. Ne ovat liberaalin demokratian ilmentymiä, joita ei täysin vielä käsitetä, muttei niiden elämäntavallista merkitystään täydy kuitenkaan elämänarkuutta ihmisessä vähättelevästi liian huolettomalla elämänotteella kehityksenään seisauttaa merkittäviä ajanjaksoja maailmassa. Sellainen itsevaltaisuus kostautuu elämän ajattelun pirstaloitumisena ja ehkä vain opin- ja uskonkappaleiden sekä kulttuurit että niiden piirissä olevat ihmisyksilöt pelastavuutena. Niinkin voi olla ja sitä asiaa on ymmärryksellä itse ja omissa yhteisöissään kunkin ihmisen tutkiskeltava. Kulttuurien merkityshän on tärkeä.😁