Maneerit, ihmisenä suosioon nousu ja luovuus

 

Kaikki inhimillinen voima ei vaadi johtajuutta, eikä johtajuudetta olemista pidä kaikkien ihmisten yhteisenä vapautenaan aliarvioida. Ollessa varaa inhimilliseen käytökseen ja sen maneereihin uuden teknisen ratkaisun luominen, kehitystyö, valmiiksi rakentaminen ja talouden vaatima merkitys ovat varsin kehittynein tavoin myös oikeat toimet monen vaikeuden osalta toimitettuina elämää varten uudella ja keksinnöllisyyden mukaisella tavalla. 

Onkin yhdistettävänä kaikki kolme asiaa, jotka ovat maneerit, ihmisenä suosioon nousu ja luovuus (tekninen norminomaisuus?*) kaikkiin haasteisiin yhdessä kaikkina ihmisinä vastaamisen tilanteessa elämässä eteenpäin menemisessä. Ihmisen omille maneereille on alaa merkittävästi ja kysymys nouseekin esille siitä, että miten merkityksellisiä ja kokonaan punnittuja ne ovat sekä yksilöllisenä että yhteisön tarkkaa taloutta ja toimintatapaa noudattavana menestyksenä. 

Mitään jännitteitä ei pidä alkaa vain oman elämänsä toimiin kuvitella jotain hyvin pienimuotoista maailmallisuuttaan varten sen osoituksina myös kanssaihmisilleen. On pysyttävä maailman tavoitteissa mahdollisimman hyvin ja oikein omien resurssien ylläpidoin, vaikka sitten olisi hyvin paljon avusta riippuvainen mistä tahansa inhimillisestä tekijästä kasvullisesti sekä kehityksellisesti oppimistapahtumissaan johtuen tai maailmallisista onnettomien olosuhteiden mukaisista syistään kehitykseen alkamistaan jäljessä poissulkevien syiden perusteella. 

Maailma edullisimmillään on kuin ihmisen hyvän elämän peilikuva. Elämää kohti edettäessä koko näköalaltaan ollaan yksilöllisin menestyksen tarpein elämässään käyttäytymisen ennalta odotettavien tarkoitusten, selvitysten edistyksellisyyksien ja inhimillisen elämän yhtenevyyksien kilpailullisuuden jo vain onnistumisenkin varassa, kun elämä on hyvin huomattua tutustumista merkitysten ehdottomin maailmallisuuden tavoitteen mielessään aina pitämisin tarkoin omassa asemassaan ihmisyyttä vaalivana henkilönä ja ennen muuta paljoissa asioissa myös tarkoituksenmukaista vaihtelevissa asioissa valittavin tavoin. 

Mitä on tehtävissä, jotta elämän asioissa, ihmissuhteen luontoisissa tehtävissä ja maailmankin olemassaolon tarkoituksissa kilpailun onnistumisin ihmisten sekä luonnon elämän omien yhtenäisen luonnonrauhan tarkoitusten valinnat käyvät yhteen? Luonnonrauha on eräs kuvaus tietenkin myös edellä olevista asioista puheen ollen asiaa tarkemmin määrittäen luonnonystävyydestä, ihmisyydestä erinäisissä itselleen elinvoimaisissa ja oppimista vahvistavissa tehtävissään ja ihmisen maneereista yhdessä oppimisen nopean elämänvaiheen tilanteissa. Maneereita siedetään, koska elämän asioissa sitenkin edistytään ja taataan sen tapahtuvan nopein elämänvaiheiden edistyksin. 

Yksilönä oman menestyksen tiellään ei enää odoteta jouduttavan nopeaan muutokseen oman elämänsä tavoitteissa, vaan kaikki onkin kohdallaan oman itsensä ihmisenä täysin hyvää menestystään varten. On kilpailtava. On menestyttävä. 

Ystävyyksien varmistamisen taikka vahvistamisen riippuen siitä, miten vahva ja sosiaalisesti menestyvä ihminen tapaakin olla, täytyy luonnistua jokaiselta ihmiseltä varauksin seurata inhimillisen elämän tapahtumista ja kannustaa tarvittaessa.